tiistai 26. joulukuuta 2017

Stephen King - Unensieppaaja

Hyvin kerrottu tarina, jonka henkilöt, kohtalot ja juonenkäänteet on kuitenkin nähty jo monta kertaa. Odottamattomat sankarit joutuvat ongelmiin, menneisyydessä on jotakin hämärää, tilanne karkaa käsistä (tarvitaan armeija) ja seuraa kilpajuoksu aikaa vastaan sekä epäuskottava loppuratkaisu, jossa altavastaaja voittaa ylivoimaisen uhan (deus ex machina). Unensieppaaja on kuin Se-romaanin  tai Kolkuttajien lyhennetty laitos, joista ensimmäiseen se itseironisesti viime metreillään viittaakin.

3/5



keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Haruki Murakami - Maailmanloppu ja ihmemaa

Murakamille tyypillisen unenomaisen ja pehmeän kerronnan keskiössä kulkee kaksi tarinaa rinta rinnan, jotka tietenkin lopussa yhdistyvät mukavasti toisiinsa. Mielenkiintoinen alun ja haikean lopun välissä on kuitenkin harmaata aluetta, jonka juonenkuljetus on aavistuksen löysää ja motiivit hataria. Paikka paikoin teos yrittää olla hieman turhankin monella tasolla yhtä aikaa, mutta parhaimmillaan se on lämminhenkisessä ja aavistuksen odottamattomassa dialogissaan.

3/5


tiistai 7. marraskuuta 2017

Jari Tervo - Myyrä

Kankea ja jaaritteleva kirjoitustyyli yhdistettynä ankeaan tarinaan, jonka aukeamisessa kestää aivan liian kauan. Persoonattoman oloinen teksti ei herättänyt ajatuksia puolesta, eikä vastaan, ja onnistui tuntumaan lähinnä ajanhukalta. Lukeminen jätetty kesken.

HYLÄTTY


Henry Miller - Kauriin kääntöpiiri

Tekotaiteellinen wall-of-text tyrkyttää lukijalle kirjailijan omia alapääfantasioita. Tyhjänpäiväisessä tajunnanvirrassa ei ole minkäänlaista vetoa, eikä Miller-hahmo vaikuta edes mielenkiintoiselta, päinvastoin, lukijan saama kuva on irvokas ja luotaantyöntävä. Lukeminen jätetty kesken.

HYLÄTTY



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Väinö Linna - Sotaromaani

Sensuroimattoman Sotilaan erinomainen henkilö- ja ajankuvaus ei aivan riitä kannattalemaan jokseenkin juonetonta tarinaa, jossa juodaan pontikkaa ja puhutaan lotista tuhmia. Aikanaan Linnan turhankin kärkkäästi sotaa kritisoinut kirjoitustyyli muistuttaa tänä päivänä lähinnä tekstiviestipalstojen äksyilyä, aivan kuin Väiski vain toisinaan unohtaisi kirjoittavansa kirjaa. Tarinan sijaan henkilöhahmot kuitenkin kaappaavat mukaansa ja viimeiseen asti saa jännätä pääseekö se oma lemppari hengestään.

3/5


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ken Follet - Taivaan pilarit

Juonittelua, ihmiskohtaloita, rakkautta, sinnikkyyttä, vastoinkäymisiä ja uskoa tulevaan, niistä on Taivaan pilarit tehty. Fiktiivisen Kingsbridgen katedraalin ympärille sijoittuva tarina on alkuvoimaista draamaa, mihin keskiaikainen julmuus, jumalanpelko sekä eriarvoisuus piirtävät realismin tummia sävyjä. Helppolukuista ja pehmeästi eteenpäin soljuva teos yllättää paikka paikoin suorasukaisuudellaan ja väkivaltaisuudellaan, mikä saattaa vaikuttaa lukukokemukseen.

4/5


lauantai 12. elokuuta 2017

Yann Martel - Piin elämä

Intialainen perhe päättää muuttaa Kanadaan, mutta laivamatkalla tapahtuu jotakin, alus uppoaa ja Pii-niminen poika päätyy ajelehtimaan pelastusveneellä tiikeri seuranaan. Elämänmakuinen teos pohtii uskoa, elämää sekä ihmistä kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Selviytymistarinan sisällä piilee lämminhenkistä filosofointia ja muistutus siitä, että joskus todellisuus on satua ihmeellisempää.

4/5


perjantai 28. heinäkuuta 2017

Stephen King - Sydänyö

Neljä ylipitkää novellia sisältävä kauhukokoelma lähtee lentoon Bermudan arvoitusta muistuttavalla tarinalla 'Langolieerit', jonka jälkeen suunta kuitenkin vaihtuu alati jyrkkenevään pakkolaskuun. Jaarittelun mestari pyörittelee mukaolennaisia itsestäänselvyyksiään tylsistymiseen asti ja viimeistään 'Aurinkokoira' tappaa lukijan pelon sijasta turhautumiseen. Pulskaa kioskikauhunidettä vaivaa myös pahemman luokan Deus ex machina, joka sai allekirjoittaneen pyörittelemään silmiään päähenkilöiden keksiessä ratkaisun yliluonnollisiin ongelmiinsa aina juuri sopivasti ennen loppuratkaisua.

2/5 


lauantai 1. heinäkuuta 2017

Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase

Nuoren Härkösen kirjoittama tarina nuoren ajatusmaailmasta kuvaa sekavaa ja levotonta ajanjaksoa osuvasti ja kielenkantoja säästelemättä. Kaupungista maalle ja takaisin -tyyppinen "kesälomareissu" on täynnä vastustamista, välinpitämättömyyttä, hermosavuja sekä ihastumista, ahdistusta ja teinin rikkirepivän ailahtelevaa tunne-elämää. Tunne ja tunnelma välittyy erinomaisesti, mutta voimakkaan ja jouhevan kerronnan alla on loppujen lopuksi melko vähän tarttumapintaa.

3/5


lauantai 24. kesäkuuta 2017

Katsuhiro Otomo - Akira 1-12

Kolmannen maailmansodan päätteeksi Tokion tuhonnut Akira havahtuu kolmekymmentä vuotta myöhemmin ja jokainen tavoittelee mystistä hahmoa omaan leiriinsä, mutta tilanne karkaa käsistä ja pian koko maapallon tulevaisuus on vaakalaudalla. Futuristinen manga etenee vauhdikkaasti ja japanilaiseen tapaan tarinan mittasuhteet kasvavat aivan viimeisille sivuille saakka. Loppua kohti lipsutaan jo hieman överin puolelle, mikä sekin on lajityypille erittäin tavanomaista, vaan onnistuupa väkivaltainen ja karkeakielinen opus jättämään silti jälkeensä haikeahkon ja lämpimän fiiliksen, niin ristiriitaista kuin se onkin.

4/5




lauantai 10. kesäkuuta 2017

Robert E. Howard - Conan Voittaja

Testosteronifantasian luojan ainoaksi jäänyt romaani on kuin monta novellia peräkkäin, mikä tuo valitettavasti kirjoittajan heikkoudet voimakkaasti esiin. Conan kiirehtii nujertamaan vastustajiaan, seuraa rauhallinen suvantokohta, jossa barbaari joko matkustaa tai pakenee ja sitten ryntäily aloitetaan taas ryntäily kohti seuraavaa huippua. Must-read vain Howardin entisille ystäville, muiden kannattaa tutustua miekkosen tunnelmallisiin novelleihin.

2/5




lauantai 27. toukokuuta 2017

Stephen King - Ihmissuden vuosi

Kingin tavanomaisesta, rönsyilevästä tyylistä poiketen lihavan novellin mittainen (126 sivua), runsaasti kuvitettu teos kaahaa suoraviivaisesti ennalta arvattavaan loppuunsa. Murha, murha, kuka on murhaaja, mitä murhaaja tekee ja kuinka kaikki päättyy, kertoo kaiken olennaisen vaatimattomasta tarinasta, joka onneksi loppuu ennen kuin juonen onttous ehtii paljastumaan kokonaisuudessaan. Kuvitus vuorottelee Gustave Doré -tyyppisen goottitunnelmoinnin ja 80-luvun sarjakuvatyylin välillä, joista toinen onnistuu hieman nostamaan teoksen kokonaispisteitä, ja toinen taas ei.







keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Antologia - Shoredanin kellot

Pääosin 70-luvulla kirjoitetut novellit ovat vannoutuneelle fantasian ystävälle huonoa parodiaa, joista yksikään ei onnistu nousemaan keskinkertaisuuden yläpuolelle. Pahimmat rimanalittajat ovat ehdottomasti Brian Lumleyn surkea "fanfiction" Cthulhun talo, Jack Vancen sekava ja tylsä Morreion sekä Craig Shaw Gardnerin mukahauska Velhon vaiva. Ensimmäinen kirja pitkään aikaan, jonka viimeisen tarinan jätin kesken.







tiistai 9. toukokuuta 2017

Sofi Oksanen - Puhdistus

Samannimiseen näytelmään pohjautuvan teoksen Viro kuhisee matoja, kärpäsiä, epävarmoja ja katkeria naisia sekä limaisia sovinisteja. Jouhevasta kerronnasta huolimatta kahden naisen, nuoren ja vanhan, jatkuvan kärsimyksen seuraaminen alkaa puuduttaa varsin nopeasti ja hahmojen valinnat tuntuvat sitä epäuskottavammilta, mitä pidemmälle tarina etenee. Jatkuva pommittaminen ällöttävillä asioilla sekä irvokkaat miehet suoraan feminismin oppikirjasta kärjistävät teosta liian pitkälle ja ovat lopulta ainoat asiat jotka jäävät mieleen.







Stephen King - Jälkeen keskiyön

Novellikokoelman tekstien taso ja pituus vaihtelevat reippaasti, mutta kokonaisuus pysyy vain juuri ja juuri keskinkertaisuuden yläpuolella. Usva, Rouva Toddin oikotie, Jaunttaus sekä Lautta ovat monipuolinen ja tunteitaherättävä kattaus, jonka rinnalla kokoelman vanhemmat novellit näyttävät elähtäneiltä. Jälkeen keskiyön on mukava välipala Kingin ystävälle ja toki elokuvaksi ja sarjaksi asti edennyt Usva tekee jo yksistään kirjasta lukemisen arvoisen.







keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Frank Herbert - Dyyni - Osat 1, 2, 3 ja 4

Ensimmäinen osa: Dyyni

Koneiden ja laitteiden kuvailemisen sijaan Dyyni keskittyy rauhassa henkilöhahmoihinsa sekä rakentamaan lukijalle karua Arrakista, aavikkoplaneettaa, jossa jokainen vesipisara on tärkeä. Tiiviisti pakattua juonittelua, draamaa ja mystiikkaa sisältävä ensimmäinen osa ei sorru selittelemään kaikkea lukijalle, vaan antaa elementtiensä puhua puolestaan. Low-scifi maailma vetoaa hyvin myös avaruusoopperaa yleensä karttavalle.





Toinen osa: Muad'dib

Tarina jatkuu rauhallisempaan tahtiin ja paljastaa palanen kerrallaan Arrakisin armottomuuden sekä omintakeisen, vettä palvovan fremen-kansan, joiden luokse kuolleeksi epäilty Paul Atreides pakenee äitinsä kanssa. Juonien verkko tihenee ja pian Paul joutuu päätösten äärelle, joiden vaikutukset ulottuvat kauas tulevaisuuteen. Mielenkiintoinen jatko-osa syventää ensimmäisen osan nopeasti kuvailtua maailmaa ja henkilöhahmoja, mutta ei aivan vastaavalla intensiteetillä.








Kolmas osa: Profeetta 

Rauhallisemman toisen osan jälkeen tarina saa uutta potkua ja syvyyttä, vaikka teos jääkin harmillisen lyhyeksi. Vähän kerrallaan aukeava kokonaisuus koukuttaa ja päähenkilön kamppailu itsensä kanssa on oma kerroksensa galaktiseen kakkuun, jossa vakiintuneet valtajärjestelmät saavat kyytiä. Hallittu, hillitty ja kiireetön tarinankerronta luovat aivan omanlaisensa maailman, joka kaikessa karuudessaan on suunnattoman kiehtova.








Neljäs osa: Dyynin messias

Tarina leviää sekavaksi salajuonien verkoksi ja menettää selkeän kiintopisteensä. Päähenkilö näkee tulevan risteilevinä polkuina, mutta kykenee lopulta vaikuttamaan kohtaloonsa olemattoman vähän, mikä aiheuttaa lukijassa ristiriitaisia tunteita "messiaan" todellisista kyvyistä. Loppuratkaisu on koskettavan haikea, mutta ei riitä nostamaan teosta aivan aiempien osien tasolle. 







keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Neil Gaiman - Tähtisumua

Aikuisten satu on ohut, mutta nopeatempoinen, värikäs ja tapahtumarikas seikkailu, jonka ressukka päähenkilö on jatkuvasti sattuman riepoteltavana, hieman liiankin kanssa. Gaiman hyppii lennokkaasti lapsenomaisesta kerronnasta suoraan veritekoihin ja melankolisen huumorin kautta suloiseen romanssiin. Tarina viihdyttää, hymyilyttää ja irvistyttää, mutta ei tarjoa mitään tajunnanräjäyttävää.



torstai 9. maaliskuuta 2017

Antologia - Velhojen Valtakunta

Kuusi novellia käsittävän antologian vanhimmat teokset ovat kuivakkaa ja yksitoikkoista luettavaa, mutta miekka ja magia -genren kehitystä on kiehtovaa seurata tarina tarinalta. Jokaisen kirjailijan kynänjälki näkyy, mikä auttaa hahmottamaan yksiulotteiseksi mielletyn tyylilajin kirjoa. Novellit itsessään ovat kevyttä, pulp-henkistä kirjallisuutta, eivätkä sinänsä herätä voimakkaita tunteita tai ajatuksia, kuten ei pidäkään.

2/5


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Robert E. Howard - Kadotuksen kuilu

Novellikokoelman jokainen päähenkilö on kuin Conan, vaikka nimi ja ulkoasu vaihtuukin. Ainoa Conan tarina "Käärme paratiisissa" onkin teoksen vahvinta antia, eivätkä Solomon Kane, kuningas Kall tai Gottfried von Kalmbach loista ainakaan uskottavuudellaan, saati mielenkiintoisuudellaan. Howardin naiset ovat kauniita ja aina pulassa, miehet lihaksikkaita ja aina taistelemassa, mutta tämä asetelma tuntuisi lähtevän todella lentoon vain Cimmerialaisen omissa seikkailuissa.

1/5


lauantai 11. helmikuuta 2017

Philip K. Dick - Ubik

Tieteiskomedia joka ei oikein onnistu olemaan tiedettä, eikä komediaa. Sekava, ajassa taaksepäin taantuva maailma ei tarjoa tarttumapintaa, vaan jättää lukijan odottamaan (/toivomaan) loppuratkaisua, joka ei kykene kantamaan koko tarinaa. Teemoina kuolemanjälkeinen elämä ja todellisuus ovat kiehtovia, mutta Ubik eksyy aiheesta liian pahasti etsiessään vitsiä sieltä, missä sitä ei ole.

1/5


perjantai 3. helmikuuta 2017

Maria Turtschaninoff - Maresi

Kostonhimoiset miehet purjehtivat luostarisaarelle hakemaan paennutta tyttöä takaisin rangaistavaksi perheensä häpäisemisestä. Puolustuskyvytön naislauma selviää tietenkin yliluonnollisen väliintulon ansiosta ja uskottavuus heitetään surutta romukoppaan. Neiti Etsivän kevytfantasiaversio on jouhevaa luettavaa, mutta ontto maailma ja hieman liikaa feminismiltä haiskahtava, lyhyehkö tarina eivät ihastuta ainakaan omintakeisuudellaan.

2/5


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Pema Chödrön - Pelosta vapauteen

Ytimekäs, tiibetinbuddhalaisuudesta ammentava opas pelkojen kohtaamisesta ja niistä oppimisesta. Tunteiden taakse piiloutumisesta uskaltaudutaan pieni lempeä palanen kerrallaan kohti oman mielen hallintaa ja pyritään lopuksi hyväksymään kaikki muutkin sellaisina kuin he ovat. Herättää paljon ajatuksia, mutta vaatii avautuakseen kiinnostusta aiheeseen ja itsetutkiskeluun sekä avoimen mielen.

4/5


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Bram Stoker - Dracula

Päiväkirjamuotoon kirjoitettu kauhuklassikko tarjoilee räväkän alun jälkeen hitaasti kehittyvää jännitystä, joka kypsyy aina viimeisille sivuille saakka. Pala palalta kreivi Draculan synkät suunnitelmat paljastuvat, mutta vain kourallinen ihmisiä kykenee haastamaan ikiaikaisen pahuuden oveluudessa. Ylidramaattisuus ihastuttaa (tai vihastuttaa) miehistä rohkeimpien puolustaessa ihmiskunnan viimeistä auringonlaskua.

4/5


sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Cordwainer Smith - Planeetta nimeltä Shajol

Seitsemän novellia nivoo löyhästi yhteen omintakeisen, joskin ajanhampaan puraiseman scifi-kokoelman. Teksti kuljettaa lukijaa helppolukuisesti paikasta ja tarinasta toiseen, mutta varsinainen sisältö jää ohueksi ja vain pieniksi otoksiksi loppumattomalta tuntuvasta ajanvirrasta. Suuria tunteita tavoitteleva teos onnistuu herättämään korkeintaan pientä hämmennystä.

2/5


keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Stephen King - SE

SE on raaka, iljettävä, jännittävä, herkkä ja kuvottava tarina lapsista, jotka kohtaavat pelkonsa, mutta paha herää uudestaan ja he joutuvat kohtaamaan SEN toisen kerran kasvettuaan aikuisiksi. Kaikki panokset asetetaan hyvän ja pahan lopputaistelulle, mutta King nostattaa odotukset liian korkealle, eikä kykene niihin vastaamaan. Lopputulos on piinallisen pitkä ja jaaritteleva, mutta mielenkiintoinen, sekavuuteen ja omaan ällöilyynsä ajoittain kompasteleva järkäle kirjailijanvapautta.

3/5