keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Frank Herbert - Dyyni - Osat 1, 2, 3 ja 4

Ensimmäinen osa: Dyyni

Koneiden ja laitteiden kuvailemisen sijaan Dyyni keskittyy rauhassa henkilöhahmoihinsa sekä rakentamaan lukijalle karua Arrakista, aavikkoplaneettaa, jossa jokainen vesipisara on tärkeä. Tiiviisti pakattua juonittelua, draamaa ja mystiikkaa sisältävä ensimmäinen osa ei sorru selittelemään kaikkea lukijalle, vaan antaa elementtiensä puhua puolestaan. Low-scifi maailma vetoaa hyvin myös avaruusoopperaa yleensä karttavalle.





Toinen osa: Muad'dib

Tarina jatkuu rauhallisempaan tahtiin ja paljastaa palanen kerrallaan Arrakisin armottomuuden sekä omintakeisen, vettä palvovan fremen-kansan, joiden luokse kuolleeksi epäilty Paul Atreides pakenee äitinsä kanssa. Juonien verkko tihenee ja pian Paul joutuu päätösten äärelle, joiden vaikutukset ulottuvat kauas tulevaisuuteen. Mielenkiintoinen jatko-osa syventää ensimmäisen osan nopeasti kuvailtua maailmaa ja henkilöhahmoja, mutta ei aivan vastaavalla intensiteetillä.








Kolmas osa: Profeetta 

Rauhallisemman toisen osan jälkeen tarina saa uutta potkua ja syvyyttä, vaikka teos jääkin harmillisen lyhyeksi. Vähän kerrallaan aukeava kokonaisuus koukuttaa ja päähenkilön kamppailu itsensä kanssa on oma kerroksensa galaktiseen kakkuun, jossa vakiintuneet valtajärjestelmät saavat kyytiä. Hallittu, hillitty ja kiireetön tarinankerronta luovat aivan omanlaisensa maailman, joka kaikessa karuudessaan on suunnattoman kiehtova.








Neljäs osa: Dyynin messias

Tarina leviää sekavaksi salajuonien verkoksi ja menettää selkeän kiintopisteensä. Päähenkilö näkee tulevan risteilevinä polkuina, mutta kykenee lopulta vaikuttamaan kohtaloonsa olemattoman vähän, mikä aiheuttaa lukijassa ristiriitaisia tunteita "messiaan" todellisista kyvyistä. Loppuratkaisu on koskettavan haikea, mutta ei riitä nostamaan teosta aivan aiempien osien tasolle. 







keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Neil Gaiman - Tähtisumua

Aikuisten satu on ohut, mutta nopeatempoinen, värikäs ja tapahtumarikas seikkailu, jonka ressukka päähenkilö on jatkuvasti sattuman riepoteltavana, hieman liiankin kanssa. Gaiman hyppii lennokkaasti lapsenomaisesta kerronnasta suoraan veritekoihin ja melankolisen huumorin kautta suloiseen romanssiin. Tarina viihdyttää, hymyilyttää ja irvistyttää, mutta ei tarjoa mitään tajunnanräjäyttävää.



torstai 9. maaliskuuta 2017

Antologia - Velhojen Valtakunta

Kuusi novellia käsittävän antologian vanhimmat teokset ovat kuivakkaa ja yksitoikkoista luettavaa, mutta miekka ja magia -genren kehitystä on kiehtovaa seurata tarina tarinalta. Jokaisen kirjailijan kynänjälki näkyy, mikä auttaa hahmottamaan yksiulotteiseksi mielletyn tyylilajin kirjoa. Novellit itsessään ovat kevyttä, pulp-henkistä kirjallisuutta, eivätkä sinänsä herätä voimakkaita tunteita tai ajatuksia, kuten ei pidäkään.

2/5