lauantai 27. toukokuuta 2017

Stephen King - Ihmissuden vuosi

Kingin tavanomaisesta, rönsyilevästä tyylistä poiketen lihavan novellin mittainen (126 sivua), runsaasti kuvitettu teos kaahaa suoraviivaisesti ennalta arvattavaan loppuunsa. Murha, murha, kuka on murhaaja, mitä murhaaja tekee ja kuinka kaikki päättyy, kertoo kaiken olennaisen vaatimattomasta tarinasta, joka onneksi loppuu ennen kuin juonen onttous ehtii paljastumaan kokonaisuudessaan. Kuvitus vuorottelee Gustave Doré -tyyppisen goottitunnelmoinnin ja 80-luvun sarjakuvatyylin välillä, joista toinen onnistuu hieman nostamaan teoksen kokonaispisteitä, ja toinen taas ei.







keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Antologia - Shoredanin kellot

Pääosin 70-luvulla kirjoitetut novellit ovat vannoutuneelle fantasian ystävälle huonoa parodiaa, joista yksikään ei onnistu nousemaan keskinkertaisuuden yläpuolelle. Pahimmat rimanalittajat ovat ehdottomasti Brian Lumleyn surkea "fanfiction" Cthulhun talo, Jack Vancen sekava ja tylsä Morreion sekä Craig Shaw Gardnerin mukahauska Velhon vaiva. Ensimmäinen kirja pitkään aikaan, jonka viimeisen tarinan jätin kesken.







tiistai 9. toukokuuta 2017

Sofi Oksanen - Puhdistus

Samannimiseen näytelmään pohjautuvan teoksen Viro kuhisee matoja, kärpäsiä, epävarmoja ja katkeria naisia sekä limaisia sovinisteja. Jouhevasta kerronnasta huolimatta kahden naisen, nuoren ja vanhan, jatkuvan kärsimyksen seuraaminen alkaa puuduttaa varsin nopeasti ja hahmojen valinnat tuntuvat sitä epäuskottavammilta, mitä pidemmälle tarina etenee. Jatkuva pommittaminen ällöttävillä asioilla sekä irvokkaat miehet suoraan feminismin oppikirjasta kärjistävät teosta liian pitkälle ja ovat lopulta ainoat asiat jotka jäävät mieleen.







Stephen King - Jälkeen keskiyön

Novellikokoelman tekstien taso ja pituus vaihtelevat reippaasti, mutta kokonaisuus pysyy vain juuri ja juuri keskinkertaisuuden yläpuolella. Usva, Rouva Toddin oikotie, Jaunttaus sekä Lautta ovat monipuolinen ja tunteitaherättävä kattaus, jonka rinnalla kokoelman vanhemmat novellit näyttävät elähtäneiltä. Jälkeen keskiyön on mukava välipala Kingin ystävälle ja toki elokuvaksi ja sarjaksi asti edennyt Usva tekee jo yksistään kirjasta lukemisen arvoisen.